Martin Backpacker

Näin Backpackerin ensimmäisen kerran Teemu Hirvilammin ja Ari Taskisen runomusiikkiduon keikalla Joensuun Kerubissa vuonna 2002. Kysyin Taskiselta, että mikä se pieni kitara oli.

Oma teräskielinen Backpacker oli heti saatava, olihan Martin-fiksaatiokin jo valmiiksi päällä teini-iästä kestäneen Neil Young -diggailun myötä. Löysin kitaran itselleni uutena Helsingin Fazerilta kesällä 2002. Soundi etenkin kolmella yläkielellä oli viehättävä. Kokonaisuudessaan Backpackerin ääni on nasaali, bassoton, koto-tyyppinen, mutta sopii joihinkin juttuihin.

Alkuvuodesta 2011 pistin Backpackerin seinäkoristeen roolista eteenpäin. Soitin olisi vaatinut isompaa remonttia, kun kaularaudaton laite eli vuosien mittaan omaa elämäänsä, kielet alkoivat nousta liian korkealle ja hienovire mennä. Ehkä vielä joskus uusi Backpacker, mikitettynä! 

Äänessä: Eksistentialistinen toimitussihteeri -kappaleen soolo Tuhatkaunon levyllä Painokoneet seis! (2002).



Backpackerin kanssa Folkswagen-keikalla Kihauksessa 2002. Kuva: Sami Parkkinen

> seuraavaan kitaraan

< takaisin Suonnan kitarasivuille