Tuhatkauno:
Painokoneet seis! - Journalistilauluja

Mini-CD, kesto 20.53
PKSY ry PKSY-1, julkaistu 28.04.2003 

1. Neekeriveisu -Kuubalainen serenadi- (Säv. Salamanteri, san. Artturi Leinonen) 3.27
2. Valokuvauskoneenkuljettaja Karvinen (Säv. & san. Suonna Kononen) 3.14
3. Aino kirjoittaa (Säv. Pekka Hedkrok, san. Tapio Liinoja) 3.08
4. Eksistentialistinen toimitussihteeri (Säv. & san. Arto Laitinen) 3.09
5. Alasajo (Säv. & san. Suonna Kononen) 4.27
6. Neekeriveisu (karaoke-versio) -Kuubalainen serenadi- (Säv. Salamanteri) 3.11

Pertti Komu: nauhaton sähköbasso, taustalaulu
Suonna Kononen: laulu, 6-kieliset akustiset kitarat, mandoliini, huuliharppu
Jyri Martiskainen: laulu, 6- ja 12-kieliset akustiset kitarat, perkussiot (2)
Markus Torniainen: haitari

Avustamassa
Jaakko Julkunen: laulu (1)
Aatto Jääskeläinen: laulu (1)
Kimmo Kirves: laulu (1)
Eija Komu: laulu (1)
Leena Kononen: laulu (1)
Seppo Kononen: laulu (1)
Matti Koponen: perkussiot (1, 2, 3, 4)
Johanna Kurki: laulu (1)
Jarmo Kähkönen: viulu (6), perkussiot (4)
Timo Munne: taustalaulu (2)
Kimmo Nevalainen: akustinen kitara (6)
Marko Puumalainen: laulu (1)
Sari Särkinen: laulu (1)
Tuomas Yläkorhola: digitaalipiano (6), laulu (1)

Sovitukset Tuhatkauno
Äänitys ja miksaus Jarmo Kähkönen
Joensuun konservatorion studio ja JJ Voice -studio, Joensuu 11/2002 - 03/2003
Masterointi Minerva Pappi, Finnvox, Helsinki 04/2003
Kansi Kimmo Penttinen

Tämä levyprojekti syntyi vuosituhannen alussa Pohjois-Karjalan Sanomalehtimiesyhdistyksessä (PKSY), sittemmin Pohjois-Karjalan Journalistiyhdistykseksi nimensä vaihtaneessa. Olin muuttanut vuonna 1998 töihin Joensuuhun sanomalehti Karjalaiseen, jossa toimittajien eläkkeellejääntijuhlissa ja muissa alan väen karonkoissa laulettiin vanhaa toimittajalaulu Neekeriveisua. Sillä ei ole tekemistä rasismin kanssa, vaan kyse on 'lehtineekereistä' tai 'sanomalehtineekereistä', Nykysuomen sanakirjan vuoden 1954 painoksestakin löytyvästä lempinimestä painomusteen tahraamille toimittajille. Termi on esiintynyt esimerkiksi Helsingin Sanomalehtimiesyhdistyksen kirjassa Me neekerit (1946) tai toimittajien kesäpaikkojen nimissä, PKSY:n Neekerisaaressa Liperissä ja Savo-Kainuun Journalistien Neekerikylässä Kuopiossa.

Neekeriveisun historia juontaa sotienjälkeiseen alan järjestötoiminnan uudelleenheräämiseen. Laulun sanoitti Ilkan päätoimittaja Artturi Leinonen Kuubalaisen serenadin säveleen, ensi-ilta oli Vaasassa Suomen Sanomalehtimiesten liittokouksessa 1947. Oma toimittajaisoisäni Reino Rinne, Koillissanomien perustaja ja päätoimittaja, oli mukana kokouksessa. Esimerkin laulun käytöstä menneiden aikojen toimittajapiireissä löytää Heikki Turusen romaanista Tulilintu, tässä valokuvattuna.

PKSY:n hallitus innostui ehdotuksesta tehdä historiallisesta laulusta taltiointi. Hankkeeseen saatiin apurahaa Journalistisen Kulttuurin Edistämissäätiö JOKES:ista. Koska cd-levylle mahtui tavaraa yhtä veisua enemmänkin, sinne äänitettiin myös kaksi omaa sävellys-sanoitustani, yksi vanhalta bändikaveriltani Arto Laitiselta ja versio Lapinlahden Lintujen Aino kirjoittaa -laulusta. Yhtyeeni Tuhatkauno oli tuossa vaiheessa aktiivisimmillaan ja loksahti levyn housebandiksi luontevasti, vaikka toimittajia eivät muut olleetkaan kuin minä ja pianon kanssa ulkojäsenen omaisesti silloin tällöin autellut Tuomas Yläkorhola.

Levyn vierailevina esiintyjinä kuullaan useita pohjoiskarjalaisia ja -savolaisia journalisteja, osa jo nyttemmin edesmenneitä, esimerkiksi legendaarinen Itä-Suomea ikuistanut valokuvaaja Jaska Julkunen ja Karjalaisen päätoimittaja Aatto Jääskeläinen. Levynjulkaisukeikalla Helsingin Pressiklubilla oli mukana Tapio Liinoja, joka kävi esittämässä sanoittamansa Aino kirjoittaan.

Toimittajalaululevy herätti mediamielenkiintoa ja julkista keskustelua Ihmisoikeusliiton paheksuessa 'Neekeriveisu'-nimisen laulun julkaisua. Esimerkiksi Helsingin Sanomat noteerasi tapauksen 26.04.2003. Alalla ymmärrettiin, että kyseessä oli kulttuurihistorian tallennus, ja Journalistiliitto antoi levyn julkaisulle vuoden 2003 järjestöteon kunniamaininnan.