Ibanez Ragtime Special R-400

Ensimmäinen parempi akustinen kitarani. Ostin tämän Django Reinhardt–Selmer–Maccaferri–tunnelmia jäljittelevän japanilaiskaunottaren Varkauden Musiikista käytettynä vuonna 1991. Hinta oli 1300 markkaa.

Kansi on kuusta ja body mahonkia. Ragtime Specialissa on kaunis pehmeä soundi sormi- ja herkemmässä plektrasoitossa, kovempaa paukutettuna ääni menee tukkoon.

Helsingin Kitarapaja mikitti tämän 90-luvun alussa tallan luun alle sijoitetulla Martin Thinline 332 -mikillä. Ragtime Special viihtyy paremmin kotioloissa, keikoille vietäessä närkästyy helposti eikä oikein pidä 100-prosenttisesti virettä halki illan; esivahvistimettoman mikin soundikin on hieman kuiva ja näkkileipäinen. Ollut näistä syistä viime vuosina enemmän studio-, koti ja varakitarana. Vuoden 2013 Rinne-keikoilla sai ylennyksen Anna minulle atomipommi -biisin esitysvälineeksi, jolloin oli viritettynä modaaliseen D:hen.

Äänessä: Melkein kaikki akustiset juttuni demoillani ja levyilläni 1993-2013, Nokivasarasta Rinteeseen, lukuunottamatta Martin DCXME -kautta Tuhatkaunon Huojuvan talon laulukirjalla (2004) ja Folkswagenin Karjalan balsamilla (2005). Tajusin noiden levyjen jälkeen, että Ibanez soi akustisesti laminaatti-Martinia paremmin, joten palasin siihen.

sk_ibanez_ragtime_special_pieni.jpg

Kuva: SK

sk_suomenhevonen_kansi_keskikok.jpg

Ibanez Ragtime Special Suomenhevonen ja muita lauluja -levyn kannessa. Kuva: Sami Parkkinen

> seuraavaan kitaraan

< takaisin Suonnan kitarasivuille