Folkswagen:
Tienhaara

CD, kesto 47.10
Pilfink Records JJVCD-40, julkaistu 17.05.2007

1.  Pitkärannan yö (Säv. & san. Timo Munne)
2.  Volodja tahtoo lentää (Säv. & san. Suonna Kononen)
3.  Vapauteen -Lennelda priiks- (Säv. Vjatsheslav Kobrin & Riho Sibul, san. Ott Arder, suom. san. Suonna Kononen)
4.  Tarusa (Säv. Vladimir Krasnovski, san. Nikolai Zabolotski)
5.  Kirje Veikolle (Säv. & san. Timo Munne)
6.  Laulu huoneesta numero 11 (Säv. & san. Timo Munne & Suonna Kononen)
7.  Kelton pojat -Murka- (Säv. & san. trad.)
8.  Julia (Säv. Jari Lappalainen, san. Timo Munne)
9.  Joensuun syksyt (Säv. & san. Suonna Kononen)
10. Valon ja varjojen tanssi (Säv. & san. Suonna Kononen)
11. Holoda, holoda (Säv. & san. Vladimir Vysotski)
12. Aski tupakkaa -Patshka sigaret- (Säv. & san. Viktor Tsoi, suom. san. Timo Munne)
13. CCCP (Säv. Jari Lappalainen, san. Timo Munne)

Timo Munne: laulu
Suonna Kononen: sähkö- ja akustiset kitarat, laulu, huuliharppu (5, 8), mandoliini (2), urut (2), piano (9)
Joonas Ojajärvi: sähkö- ja kontrabassot, mandoliini (5, 7), taustalaulu
Jari Lappalainen: rummut ja lyömäsoittimet, mandoliini (4, 13), bouzouki (7), kellopeli (2, 6), balalaikka (13)

Levyllä auttavat
Arttu Kunnasto: haitari (4, 7, 13), taustalaulu (6)
Jarmo Kähkönen: taustalaulu (12)
Jari-Jukka Nippala: taustalaulu (6)
Ossi Perälä: klarinetti (13), taustalaulu (6)
Ilkka Vartiainen: pedal steel -kitara (1, 5, 8)

Sovitukset Folkswagen ja vierailijat
Äänitys ja miksaus Teemu Sinkko
Äänitetty Ylämyllyn JJ Voice -studiolla tammi-huhtikuussa 2007
Etukannen valokuva Timo Munne
Kannet Heikki Kotilainen

Tienhaara oli Folkswagenin kolmas virallinen pitkäsoitto. Kun Matkaselän asemalla ja Karjalan balsamilla pantiin rokit ja iskelmät sekaisin, päätettiin Tienhaarasta tehdä selkeästi rocklevy. Takataskuun kertyneet kupletit ja iskelmällisemmät kappaleet jätettiin suosiolla seuraavalle albumille, joka oli siis vuonna 2008 julkaistu Kyläkaupan rappusilla.

Yhtyettä siirto piirua populaarimpaan ei tehnyt sen ottavammaksi. Muistan, kuinka elättelin toiveita Volodja tahtoo lentään soimisesta radiossa. Biisi oli kuitenkin bändin potentiaalisimpia. 0 soittoa, kertoivat seuraavan vuoden Teosto-raportit. Folkswagenilla oli etelän portinvartijoiden mielissä epävireisesti jollottavan Venäjä-kansanmusiikkibändin leima, ja levyt siirrettiin radioissa kuuntelematta divariin vietävään nippuun, elleivät lentäneet suoraan roskikseen. Siltä ainakin tuntui.

Folskilla oli intohimoisia faneja, jotka kävivät keikoilla ja kuuntelivat levyt tarkasti. Heille hommaa oli mieluista tehdä. Mutta minua alkoi näillä main korpeamaan, että bändi ei soinut radiossa. Olen tehnyt obskyyrejä pienkustanteita lähipiirille ihan tarpeeksi, kuten tämän diskografian 90-luvun julkaisuista lukenut tietää. Miksaaja Jani Salomaa määritteli täydellisesti erään Folski-keikan yhteydessä, että "valtaosa suomalaisista lyö heti jarrut päälle, kun kuulee sanan Venäjä". Alkoi ensimmäistä kertaa tuntua, etten halua loputtomiin tehdä musaa pienelle samanmielisten joukolle, vaan muillekin suomalaisille kuin sille kymmenelle prosentille, joiden mielestä venäläinen ja karjalainen kulttuuri ja kansanmusa ovat jees. Elämä on lyhyt, ja päässä kajuilee kaikenlaista.

Mutta takaisin Tienhaaraan. Lainaus Folkswagenin sivuilta esittelytekstistä, jonka kirjoitin 2007: "Halutessaan Tienhaaran voi kuunnella teemalevynä - ihmiskohtaloita entisissä IVY-maissa, rajanylityksiä junalla, marssimalla tai koneella hopeasiipisellä, valoja ja varjoja Pietarin, Petroskoin ja Joensuun sisäpihoilla ja porttikäytävissä, miten haluatte... Jotta paletti sotkeutuisi, kolmessa kappaleessa on vielä viittauksia Viroonkin."

No, voi kai sen noinkin ylitulkita.

Tienhaara oli ensimmäinen kerta, kun tein yhteistyötä Valtimon pedal steel -mestarin Ilkka Vartiaisen kanssa. Ilen stilikan värittämät Pitkärannan yö, Kirje Veikolle ja Julia viitoittavat tietä Huojuvaan latoon. Tämä oli suunta, jolla Folkswagen olisi voinut luoda todella uuden kuuloisen levyn, tehdä slaavilais-ugrilaisuudesta ja countrysta ynnä muusta Americanasta uniikin seoksen, mutta se olisi tietysti edellyttänyt muultakin yhtyeeltä ameriikanmusan diggailua.

Itse muistan Tienhaarasta päällimmäisenä tuskan värittämät kitararaitojen äänitykset. En ollut soittanut vielä kauan sähkistä, ja homma pyki muutamassa biisissä pahemman kerran. Päässä kaikui juttuja, joita sormet eivät kyenneet toteuttamaan. Aika lähelle äänittäjä-Teemun kärsivällisyydellä ja editointitaidolla päästiin. Hienoahan Pitkärannan yön, Vapauden, Valon ja varjon tanssin ja Aski tupakkaan kaltaisia biisejä on sähkökitaralla soittaa. Tienhaaran nimikappale olisi ollut joukon jatkoksi samanlainen pieni sähkökitarasinfonia - se äänitettiin valmiiksi, mutta muu yhtye jurytti sen valmiilta levyltä pois, jotta kesto olisi saatu noin kolmeen varttiin. Jospa biisiin tulisi joskus palattua.

Tienhaaran kappaleista Pitkärannan yö ja Kirje Veikolle löytyvät vuonna 2009 kasatulta Folkswagen-kokoelmalta Itärajan pojat. Volodja tahtoo lentään Teemu miksasi kokoelmalle uusiksi - jäi harmittamaan se, etteivät kertosäkeet potkaisseet käynnistyessään kuten piti. Itärajan poikien Volodja löytyy myös Suomenhevoselta ja muilta lauluilta.

Laulu huoneesta numero 11 löytyy Tienhaara-versiona puolestaan Wanhan Jokelan tarinoilta. Jokela-levyn kansissa krediitit kappaleesta ovat päin helvettiä, tällä sivulla oikein.

Tienhaaran painos on loppu levy-yhtiöstä.

Folkswagenin historian isopuitteisin rock-keikka soitettiin Petroskoin Vozduh-festivaalilla 18.06.2006. Vasemmalta SK, Timo Munne, tuurausrumpali Mikko Leinonen ja Joonas Ojajärvi. Kuva: Janna Puumalainen