Epiphone Wildkat Royale

Olisin tarvinnut puoliakustisen kitaran jo Folkswagen-yhtyeen aikoina. Tyylivirhe, että esimerkiksi Pojanpoika poistuu -kappale (Kyläkaupan rappusilla -levyllä) tuli kitaroitua akustisella.

Kun puoliakustishenkisiä kappaleita rupesi nousemaan niin Huojuvan ladon (Virran Ola on vielä kuningas) kuin Kevyiden Multien (Kaiken saat) ohjelmistoon, piti suorittaa lopulta korjausliike. Koska Telecaster-asia oli ratkennut parhain päin Pilli Pajukallion kanssa, käännyin jälleen hänen puoleensa. Pilli lupasi etsiä halvan puoliakustisen, ja löysikin Helsingistä pian tämän Epiphonen, jonka sain ensimmäisen kerran käsiini Ladon Espan-keikalle elokuussa 2012. 

Hinta-laatusuhde tässä uutena noin 300 euroa maksavassa kiinalaisessa on kohdallaan. Pitää vireen myös oikuttelematta, vaikka kampea vähän heiluttelisikin. Runko on mahonkia, kansi ja kaula vaahteraa.

Paksu muovimainen maalaus on suojellut kitaraa ihmeen hyvin iskuilta. Kolmen (toim. huom. 2017: viiden!) keikkavuoden jälkeen Wildkat näyttää edelleen melkein pakasta vedetyltä. Toisaalta pintakäsittely taitaa aiheuttaa sen, etteivät puut kondominsa alla soi mitenkään superherkästi värähdellen. Kiinalaisissa tehdasmikrofoneissakin olisi varmasti parantamisen varaa, mutainen on soundi. Mutta eihän tämä tosiaankaan mikään kahden tonnin Gibson-Essi ole. Kyllä tässä 300 euron edestä on kitaraa. Etenkin tuota vireessä pysymistä arvostan.

Äänessä: Huojuvan ladon kappaleella Christmas On The Road mini-cd:llä Talvisia tarinoita (2015). Lato-keikoilla kitara on usein käytössä Outokummun kuparissa tai Virran Olassa.

hl_sotkamo_020813_pieni.jpg

Epiphonen ja Huojuvan ladon kanssa Sotkamon-keikalla elokuussa 2013. Kuva: Sanna Rimpiläinen

> seuraavaan kitaraan

< takaisin Suonnan kitarasivuille