Fender FM-52E SB
Kun Tuhatkauno-yhtyeemme keikkakalenteri alkoi 2000-luvun alussa täyttyä ja paikat olivat yhä useammin sähköistä vahvistusta kaipaavia kuppiloita, tarvitsin Tuhatkaunon keikoille mikitetyn maniskan. Niinpä ostin Joensuun Karjalan Musiikista tämän Fenderin halvimman mallin.
Paljon tällä tulikin soitettua, kun pian Tuhatkaunon perään perustetussa Folkswagenissakin tartuin usein maniskaan. Folkswagenin alkuvuosien mittaan soitin kului, nauhat kuoppaantuivat, talla vääntyi kieroon ja hienovire meni.
Kun Folkswageniin liittyivät Joonas Ojajärvi ja Jari Lappalainen, jotka olivat vielä parempia maniskanvarressa, olin käytännössä muutaman vuoden mandoliiniton. Suomenhevosessa Joonaksen mandoliiniosuus olikin olennainen tunnelmanluoja. Jos keikoilla joskus Äänisjärven jäätä tai Murmanskia maniskalla soitinkin, lainasin Joonaksen Samickia tai Pilfinkin studiolla majailevaa vanhaa Leviniä. Mandoliinikantaan palasin vasta Huojuvassa ladossa.
Fenderin maniskan pitäminen seinäkoristeena tuntui haaskaukselta, kun puu- ja sähköosat olivat kunnossa, joten myin "hyväkuntoisen raadon" Muusikoiden.netin kautta Rovaniemelle. Käsistään kätevän ostajan käsissä se on tiettävästi saanut uuden elämän ja lisää elinvuosia.
Äänessä: Äänisjärven jäällä ja Matkaselän asemalla Folkswagenin levyllä Matkaselän asemalla (2003). Lähes kaikki Tuhatkaunon levyjen mandoliiniosuuteni. Joihinkin Tuhis-sessioihin lainasin parempaa Landolan mandoliinia isältäni.
Folkswagen-duo Folklandia 2004 -risteilyn pelimannin penkillä. Fenderin halvin mandoliini saa kyytiä. Kuva: Ilkka Kononen
> seuraavaan mandoliiniin
< takaisin Suonnan kitarasivuille
|