Suonna Kononen: Suomenhevonen ja muita lauluja

Kokoelman laulujen tekstit

---

Muumipaitainen prinsessa

Säv. & san. Suonna Kononen  © manus

Vaikka kello on jo kuusi,
vielä isää nukuttaa.
On alkamassa päivä uusi,
kuka silloin nukkuisikaan.
Prinsessa nauttii maidon,
tyhjän pullon ojentaa.
Noutaa Barbapapa-kirjan,
sen hänelle lukea saa.

Voi kuinka tanssii päivänsä alkuun
prinsessa muumipaitainen.
Tänään pidetään syntymäpäivät,
hän on juuri päättänyt sen.
Hän sanoo: ”Odotas vähän!”
Ojentaa lahjan näkymättömän.
Se on kulho mansikoita
ja päivänkakkaroita.

Vaikka kello on jo yhdeksän
ei tyttö suostu nukkumaan.
Linnassa on lepakoita,
huone täytyy puhdistaa.
Prinsessa nauttii maidon,
tyhjän pullon ojentaa.
Prinsessa laulaa laulun
ja sitten nukahtaa.

Voi kuinka tanssii päivänsä alkuun
prinsessa muumipaitainen.
Tänään pidetään syntymäpäivät,
hän on siksi iloinen.
Hän sanoo: ”Odotas vähän!”
Ojentaa lahjan näkymättömän.
Se on jugurttirusinoita,
tukkaan saparoita,
leivän päälle sentti voita
ja lisää taikoo noita.
Elämä on kulho mansikoita
ja päivänkakkaroita.

Kertosäkeen melodia ja nimen idea Joensuussa joskus 2007–2008. Lopullinen versio Joensuussa 15.05.2009. Julkaistu Suonna Konosen levyllä Suomenhevonen ja muita lauluja (Pilfink Records 2011).

Taaksepäin

Säv. & san. Suonna Kononen © manus

Taaksepäin, taaksepäin –
elämäni polkua taaksepäin
katsomaan jäin, katsomaan jäin.
Näin tutun risteyksen silmissäin.
Istahdan penkalle pientareen,
katselen kulkua liikenteen taaksepäin.

Taaksepäin – elämäni hetkinä mielessäin.
Muistelen näin, muistelen näin –
en minä huolinut, kun minä jäin
maanteiden kutsua kuuntelemaan.
Maailma hurmasi laulullaan.

Vaan taaksepäin, taaksepäin,
tämän kerran matkaankin taaksepäin
mielessäin, mielessäin
talo, jossa asuin kerran eläessäin.
Mutta sammal jo kiipeää seinää sen.
Avainta lukkoon löydä en.

Taaksepäin, taaksepäin,
nyt haluan kulkea taaksepäin.
Ja kun kuljen näin, kun kuljen näin,
näen tutun sillan taas silmissäin.
Nojailen nokiseen kaiteeseen.
Jokivesi pyörteilee hiljalleen taaksepäin.

Taaksepäin, olen ottanut askelen taaksepäin
ja kauempaa näin, täältä kauempaa näin
myös sen, mikä odottaa mua edessäin.
Tällä mun matkalla menneeseen
tien pöly leijailee hiljalleen taaksepäin.

Kirjoitettu Joensuussa 09.07.2008, viritelty 13.10.2008. Julkaistu Huojuvan ladon cd-singlellä Hullu suomenhevonen / Taaksepäin (Levyasema Lempi 2008).

Äidit, älkää kasvattako pojista muusikoita

– Mamas Don’t Let Your Babies Grow Up To Be Cowboys –
Säv. & san. Ed Bruce & Patsy Bruce, suom. san. Suonna Kononen
© Sony/ATV Tree Publishing / Sony/ATV Music Publishing Scandinavia

Häntä hankalaa on rakastaa, vaikeaa pitää kii.
Ei liksojaan kuluta koruihin tai turkiksiin.
Kuluneissa farkuissaan yötyöhön suunnistaa.
Jos et ymmärrä häntä ja nalkutat vaan,
hän kotiin tulla unohtaa.

Äidit, älkää kasvattako pojista muusikoita.
Ne tahtovat vaan koluamaan
keikoille pitkin hevonkuusikoita.
Äidit, älkää kasvattako pojista muusikoita.
Kotiin saapuessaan ne on aatoksissaan
ja uutta keikkaa odottaa.

Savuiset saluunat, maanteiden viimat
on mieleen muusikon tuon.
Baarien ruusuille, liljoille yön
hän huurteisen maljansa juo.
Jotka ei häntä tunne ei hänestä pidä.
Eivät aina pidä tuttunsakaan.
Mies sopeutumaton, mies lainsuojaton
ei tapojaan käy muuttamaan.

Äidit, älkää kasvattako...

Äidit, älkää kasvattako...

Suomennettu Joensuussa marraskuussa 2009. Julkaistu Huojuvan ladon levyllä Lähde länteen! (Pilfink Records 2010).

Suomenhevonen

Säv. & san. Suonna Kononen © manus

Missä olisimmekaan ilman sinua,
sinä nelijalkainen, hallavaharjainen, märkäturpainen
ystävämme suomenhevonen.

Eipä ole mulla maailmassa muita:
on taivahan katto, maantien matto ja seininä metsien puita
ja kaverina suomenhevonen.

Sulla ukkini raivasi pellot.
Missä lenteli aura, kohta heilimöi kaura,
ole hyvä, hevonen - ystäväni suomenhevonen.

Ja kun Kannaksella ryskyivät tankit,
oli pakkanen, hanki - sinä olit konettakin luotettavampi
ystävämme, suomenhevonen.

Nämä kylät ovat tyhjiksi käyneet.
Ei aurata teitä ja vanhuus vaivaa jääneitä,
vaan vielä on heitä – ja joku hevonen.

Kun kerran minä erkanen täältä,
tämän maantien päältä, elämäni talvitien liukkaalta jäältä -
haudatkaa mut hevoiseni viereen.

Missä olisimmekaan ilman sinua...

Eipä ole mulla maailmassa muita...

Kirjoitettu Joensuussa joulukuussa 2003. Julkaistu ensimmäisen kerran Folkswagenin levyllä Karjalan balsamia (Pilfink Records 2005). Uusi versio äänitetty levylle Suomenhevonen ja muita lauluja (Pilfink Records 2011).

Rajakontu Blues

Säv. & san. Suonna Kononen © manus

Jos soittaa yöaikaan,
täytyy soittaa hiljaa,
vaikka kuurot tuskin mitään kuuleekaan.
Ääni haitarin
saa mut vielä sekaisin.
Päivä päivältä se soikin paremmin.

Mull' on Rajakontu Blues,
mulla on Kiestinki Blues,
se talviöisin tapahtuu.
Mull' on Rajakontu Blues,
mulla on Kiestinki Blues,
se talviöisin tapahtuu.

Yksi piski jätettiin
sinä vuonna Kiestinkiin.
Voi veljet, kuinka siihen kiinnyttiin.
Se ryssän manttelin
toi nurkkaan korsuparakin
ja vuoteelleen
se taisi tehdä pennutkin.

Taivaassa koirien,
se on taivaassa koirien,
vaan jalallani tunnen koirankuonon sen.
Taivaassa koirien,
se on taivaassa koirien,
on poikalauma taivaassa jo, tiedän sen.

Jos soittaa yöaikaan...

Sävel ja sanat Jyväskylässä 04.10.1994, paitsi toisen säkeistön sanat 27.10.1994. Kappale julkaistu ensimmäisen kerran Suonna Konosen kasetilla Kelteisillään (Levyasema Lempi 1995). Folkswagenin ensimmäinen versio julkaistu levyllä Matkaselän asemalla (Pilfink Records 2003). Folkswagenin uusi versio äänitetty levylle Suomenhevonen ja muita lauluja (Pilfink Records 2011).

Kenenkä poikia, montako lehmää?

Säv. & san. Suonna Kononen © Maaseudun Sivistysliiton Joensuun kulttuuriyhdistys

Tässä laulaa yksi kyyttötyttö Öllölästä.
Saako teille kertoella lehmän elämästä?
Päivät puren äpärettä, päälle hörpin vettä.
Laitumelta näkyy tuupovaaralainen mettä.

Kun viho viimeinen valo täältä sammuu,
jostakin korvesta kuuluu vielä ”ammuu”.
Kenenkä poikia, montako lehmää?
Nostapa häntää niin katsellaan!

Mie oon rotutieto hieho Räksiinalavasta,
kerppuni on tehty Terijoen salavasta.
Iso-esi-mummo evakoitui Karjalasta,
omin sorkin sonnin salvoi Joensuun Marjalasta!

Kun viho viimeinen...

Olen fiini friisiläinen Juuan Piitteristä,
Brysselistä korvikset ja liivit Helsingistä!
Eloni on modernia, ajattelu kypsää.
Eipä mua saisikaan kuin robotilla lypsää.

Kun viho viimeinen...

Ennen kun sie lähet herroloihen kanssa marjaan,
neuvon että tutuks’ tulet meijän tyttökarjaan!
Lypsyjakkaralle ahterisi heti pistä.
Eipä kuule maito lopu näistä vetimistä!

Kun viho viimeinen...

Kun viho viimeinen...

Kirjoitettu Joensuussa 07.05.2009. Julkaistu Folkswagenin esittämänä levyllä Suomenhevonen ja muita lauluja (Pilfink Records 2011).

Jättäkää Pohjois-Karjalan uraani minne se kuuluu

Vanhan kyläkaupan rappusilla

Säv. & san. Suonna Kononen © manus
 
Vanhan kyläkaupan rappusilla istuu aatteissaan
Otto Ananias Oikarainen.
Pihan perukalla taksiauton diesel nakuttaa -
kuski teki ristikon, nokkaunilla nyt on.
Asiakas antaa vielä odottaa.

Vanhan kyläkaupan seinästä voit tekstin erottaa,
kyltin "Toiminimi Otto Oikarainen".
Oli Otto tämän kaupan kymppi joskus aikoinaan.
Vaaranlaen kuokkineen väen tietää ruokkineen
Otto Oikarainen päiväpuhteinaan.

Aina kauppa kannattaa, tiesi Otto.
Jos ei muuta ostettu, niin tehtiin lotto.
Kuulumiset vaihdettiin, totisuutta kaihdettiin.
Sepä oli elämää, siitä ei sen enempää.
Kyläkaupan ohi aika viilettää.

Vanhan kyläkaupan rappusilla nähtiin kulkijaa.
Moni kukka silloin kulmillansa kukki.
Asutetut evakot, rajakorven sinnikot,
fiini opettajakin osti joskus jotakin.
Kävi saloseudun oudot erakot.

Tuli aika, jolloin kylän ensimmäiseen ikkunaan
lyötiin laudat, oveen ripustettiin lukko.
Onnikalla etelään kohti uutta elämää.
Seuraavana kesänä Volvo uudenverevä
kaarsi pihaan Ruotsin rekistereissä.

Kylä täysi oli vielä juhannuksen,
Otto kyllä muistaan sen kuin tapauksen.
Maitoa ja makkaraa, voita, leivänkakkaraa,
jäätelöä lapsille, kahveeta harmaahapsille,
aina väliin pihaan bensaa pumppaamaan...

Kyläkaupan rappusille uuden ajan astuneen
tiesi Otto vuos’tuhannen vaihteen pintaan.
Raitti loppuun kuljettiin, kyläkoulu suljettiin,
enemmän kuin savuja hautausmaalla havuja.
Markat ajelivat automarkettiin.

Vanhan kyläkaupan rappusilla torkkuu muistoissaan
Otto Ananias Oikarainen.
Taksikuski havahtuu, ratin takaa kankeutuu,
astuu kaupan rapun luo, rykäisee ja sanoo: "Krhm, tuo-
ta, Otto, jokos me kirkolle palataan?"

Aina kauppa kannattaa, tiesi Otto.
Jos ei muuta ostettu, niin tehtiin lotto.
Kuulumiset vaihdettiin, totisuutta kaihdettiin.
Sepä oli elämää, siitä ei sen enempää,
kylän ohi ajan rekka viilettää.

Aina kauppa kannattaa, tiesi Otto.
Vähän vanhentumaan pääsi Oton motto...
Kuulumiset vaihdettiin, totisuutta kaihdettiin.
Sepä oli elämää, siitä ei sen enempää.
Kyläkaupan ohi aika viilettää.

Sävel ja sanat Joensuussa 04.-05.10.2007. Julkaistu Folkswagenin levyllä Kyläkaupan rappusilla (Pilfink Records 2008).

Volodja tahtoo lentää

Säv. & san. Suonna Kononen © manus

On aika lapsuuden, on aika nuoruuden,
aika muuttaa maahan uuteen.
Halaa ystävää, nosta pystyyn pää.
Lähdön päivä on.
Voin tulla katsomaan melkein milloin vaan.
Voin koettaa lohduttaakin.
En saanut rakastua, muista silti mua.
En tahdo unohtua.

Lentää, lentää,
Volodja tahtoo lentää.
Lentää, lentää,
siis lennä, ystäväin.

Lähdit liian pian, monen uneksijan
kohtalona onkin jäädä.
Et paljon tahtonut, et paljon vaatinut,
et paljon saanutkaan.
Jää pallo pomppimaan, lehtiin peittyy maa.
Kuihtuvat kesän liljat.
Yksin hämärään rappukäytävään
Volodja nukahtaa.

Lentää, lentää...

Lentää, lentää...

On aika lapsuuden...

Lentää, lentää...

Lentää, lentää...

Kirjoitettu Joensuussa keväällä 2005. Julkaistu Folkswagenin levyllä Tienhaara (Pilfink Records 2007) ja uutena miksauksena Folkswagenin kokoelmalla Itärajan pojat (Pilfink Records 2009).

---

Huojuvan talon laulukirja

Säv. & san. Suonna Kononen © manus

Koivun oksa heilahtaa,
pieni varjo pihan leikkaa, katoaa.
Liike lakkaa kokonaan.
Suljen ikkunan ja kuulen:
yläkerran trubaduuri rallattaa.

Päättynyt, päättynyt,
joku on taas päättynyt – ja mitä nyt,
kun hän on lähtenyt?
Huojuvan talon laulukirja
tänä yönä jälleen uuden laulun saa.

Tassuttaa, tassuttaa
trubaduuri huoneessansa aamuun taas,
levottomat jalat soittelevat lautalattiaa.
Melodian poikanen
räpiköi nurkissa kuin häkkilintunen.

”Siis kyyhkynen, oi kyyhkynen,
vie viesti viimeinen – ja kun viet sen,
koittaa aika vapauden.
Tiedän sen, tiedän sen,
ei neito tähän linnaan palaa milloinkaan.”

Yön laahus käy talon yli.
Kuinka hiljainen on yön syli.
Aitojen orapihlajissa
hiippailee yön musta kissa.
Mikä tanssi käy syreenissä,
kuistin valon säkenissä.
Kauneus asuu myös pimeässä,
sen näkeminen voi vain olla vaikeaa.

Aukeaa, aukeaa,
ovi hiljaa aukeaa,
lasken tarjottimen, katselen
lepäävää soittajaa.
Nukkuu unta sikeää Huojuvan talon laulukirja sylissään.

Haikeaa, niin haikeaa:
maistat pikarillisen, se on huumaavaa,
et ole juonut vastaavaa –
mutta edes pisaraa
et samaa juomaa tule saamaan milloinkaan.

Yön laahus käy talon yli...

Tehty kesä-heinäkuussa 2003. Alkuideoita Linnansaaren kansallispuistossa. Julkaistu Tuhatkaunon levyllä Huojuvan talon laulukirja (Pilfink Records 2004).

Jos tulis’ uusi Junnu

Säv. & san. Suonna Kononen © manus

Jos tulis' uusi Junnu,
niin mistä Junnu laulais'?
Hän laulais' varmaan nuoruudesta,
joka kulkee joutuisasti,
jonka muistot hautaan asti
raivoavat päässä meistä jokaisen.
Jos tulis' uusi Junnu,
niin mistä Junnu laulais'?
Hän laulais' varmaan vanhuudesta.
Laulaisi kuolemasta,
joka manaa maailmasta
esiin katoavan hetken kauneuden.

Jos tulis' uusi Junnu Vainio,
se tapahtuma olis' mainio.
Uusi Junnu laittais' lauluihin uusperheet,
erot, yksinhuoltajat ja uudet erheet.
Jos tulis' uusi Junnu Vainio,
kuuntelisi koski Tainion ja Kaukovainio.
Tavut olisivat tarkkaan paikoillansa.
Loppusoinnutusta nauraa saisi kansa.

Jos tulis' uusi Junnu,
niin mistä Junnu laulais'?
Hän tohtisiko laulaa naisista?
Saisi oman laulun Laura, Katariina, Tainakin...
No miehistä hän laulujansa laittais' ainakin.
Jos tulis' uusi Junnu,
niin mistä Junnu laulais'?
Hän laulaisiko rakkaudesta,
jota kaikki janoamme,
jonka olleen rinnallamme
usein tajuamme vasta jälkeenpäin.

Jos tulis' uusi Junnu, riittäis' laulunaiheita.
Jälkeen Junnun kuoleman on maalla ollut vaiheita.
Puhelin on soinut, lauleskellut faksi.
On menty unioniin nettomaksajaksi...
Santalahden golf-varuste meni nurin lamassa.
Topless-baari toimi hetken kiinteistössä samassa.
Kännyköillä kääri seuraava mies saaliin.
Maalla heinäseiväs vaihtui pyöröpaaliin.

Jos tulis' uusi Junnu,
niin mistä Junnu laulais'?
Hän laulais' varmaan merestä.
Elementti itsenäinen,
joskus avoin, joskus jäinen.
Meri suhteellistaa suuren ihmisen.
Jos tulis' uusi Junnu,
niin mistä Junnu laulais'?
Hän laulais' varmaan kodista,
kotikaupungista joka nukkumaan jäi hämärään
Vantaan, Espoon kutsuessa työn perään.

Nyt uuden Junnun laulun ikäänkuin jo kuulisin.
Siinä mennään halvan itäbensan hakuun, luulisin.
Sillä matkalla on kovin monta mutkaa.
Laulun sankarilla täytetään myös putkaa...
Vai suuntautuuko laulun seuramatka Tallinnaan,
jossa puodissansa odottavat Aleks sekä Jaan.
Heiltä seuraa, juomia - riemua rintaan!
Uuden Junnun levy hyvin halpaan hintaan.

Jos tulis' uusi Junnu,
niin mistä Junnu laulais'?
Vai olisiko vaiti sittenkin?
Katsoisiko marketeissa virtaa kassajonojen,
kansaa kylmäasemien, kansaa lämpöpukujen.
Jos tulis' uusi Junnu,
niin mistä Junnu laulais'?
Ja kuka soittais' hänen laulujaan?
Kelpaisiko medialle äijä rokonarpinen
ja elämälle haiskahtavat laulut sen?

Jos tulis' uusi Junnu Vainio,
se tapahtuma olis' mainio.
Uusi Junnu laittais' lauluihin uusperheet,
erot, yksinhuoltajat ja uudet erheet.
Kunpa Suomi saisi uuden Vainion,
jonka laulut loistaisivat kuin majakka Tainion.
Siinä riimiä veis' mies, ei riimi miestä.
ne laulut syntyisivät kyynelistä, hiestä.
Ei taida tulla enää sellaista miestä.

Kirjoitettu Joensuussa marraskuussa 2002. Julkaistu Tuhatkaunon levyllä Huojuvan talon laulukirja (Pilfink Records 2004).

Valokuvauskoneenkuljettaja Karvinen

Säv. & san. Suonna Kononen © manus

Valokuvauskoneenkuljettaja Karvinen –
häntä tuskin teille esitellä tarvinnen.
Missä hohti piirtoheitin,
suunnistaja löysi reitin –
siellä lauloi valokuvauskone Karvisen!

Valokuvauskoneenkuljettaja Karvinen
seuranansa kollegio moniparvinen
kuvas’ vaalit, valvojaiset,
homekoulun harjakaiset.
Tuhannen ja yhden kuvan Kaapo Karvinen!

Eipä enää tyhjennetä filmitankkia –
digikuvat lehteen meilaa alihankkija.
Kun virtuaaliuutista nyt virtaa joka tuutista,
niin kuva kokee inflaation, hokee Karvinen.

Valokuvauskoneenkuljettaja Karvinen
katkerana kuvaamossa iltaa istuen...
Journalismin vetohusky,
toimittajan juoppokuski
on nyt tuskin muu kuin jatke näyttöpäätteiden!

Valokuvauskoneenkuljettaja Karvinen,
yksinäinen kuten tarun yksisarvinen,
silmäyksen luo ikoniinsa –
ikivanhaan Nikoniinsa.
Onko kuva vielä väärti sanan tuhannen?

Eipä enää tyhjennetä...

Valokuvauskoneenkuljettaja Karvinen
kolistelee töistä kotiin yskää rykien.
Kaapista käy kaljapullon,
vaimo kysyy: ”Mikä sull’ on?”
Karvinen ei kuule mitään, katsoo menneeseen…

Valokuvauskoneenkuljettaja Karvinen –
todistaja kuvakulttuurimme muutoksen.
Kultaisista leikkauksista,
timanteista laukauksista
uitiin uuteen kuvavirtaan silmät hehkuen.

Eipä enää tyhjennetä...

Eipä enää tyhjennetä filmitankkia –
käyttelemme kustantajan kuvapankkia.
Sisäistettiin ulkoistukset, nytten avoinna on ukset.
Kiitos palveluksistanne, herra Kaapo Karvinen!

Joensuussa 04.-06.10.2002. Julkaistu Tuhatkaunon levyllä Painokoneet seis! Journalistilauluja (PKSY ry 2003).

Kalininista Tveriin

Säv. & san. Suonna Kononen © manus

Tämä tie Kalininista Tveriin
on mennyt veriin
kuin vanha tuttava nyt mennä voi.

Tulee mäki ja sen jälkeen tulee suo.
Männikkö johtaa toisen suon luo.
Voi sinua, kaamea tie
Kalininista Tveriin.

Tämä tie Kalininista Tveriin
käy leukaperiin.
Jos et kuullut sitä mille naurahdin,
kuulet sen kun palaamme takaisin.
Vaan nyt meitä pimeä tie
Kalininista Tveriin (Kalininista Tveriin),
Kalininista Tveriin (Kalininista Tveriin).

Niin, ei valtameriin –
vain Kalininista Tveriin
on menty ennenkin kuin ohimennenkin.
Olen nukkunut valveilla,
nyt vaihteeksi valvon kai unia.
Niiss’ ei mee pikajunia,
vain tämä hidas tie, ja tämä vie
Kalininista Tveriin (Kalininista Tveriin),
Kalininista Tveriin (Kalininista Tveriin),
Sodankylästä Kolariin(Kalininista Tveriin),
Matinkylästä Olariin (Kalininista Tveriin),
Polvijärveltä Liperiin (Kalininista Tveriin),
ajatuksista paperiin (Kalininista Tveriin),
kuin  Kalininista Tveriin.

Laulua kehitelty kevään ja alkukesän 1999 aikana. Valmis versio Kaavin Luikonlahdessa 07.06.1999. Julkaistu Tuhatkaunon levyllä Aavaranta (Pilfink Records 2002). Laulun aiemmat versiot julkaistu Korpraali Kukkakaalin cdr-albumilla Liikkeellä jossain Suomessa (Levyasema Lempi 1999) ja Tuhatkaunon cdr-albumilla Vettä saappaissa (Levyasema Lempi 2001).

Syvärin varrella Lotinapeltoa vastapäätä

Säv. & san. Suonna Kononen © manus

Syvärin varrella Lotinapeltoa vastapäätä
makaat vedessä varpaat ja haiset niin kuin näätä.
Hei, tule jo sieltä, tämä retki on jo ohi.
Nouse jo ylös, tai jalan nappaa lohi
Syvärin varrella Lotinapeltoa vastapäätä.

Viteleen Essolta kahvia ja purilaista.
Nurkkapöydässä äijät haastelevat kuhilaista.
Minä olisin jo valmis, mutta sinä vaan kuppaat.
Kahvi on kuulemma liian kuumaa.
Odotan ulkona, katson kun kahlaajat muuttaa.
Odotan ulkona, kuirit ja kurmitsat muuttaa.

Ja onko kauniimpaa
kun aurinko laskee järven taa.
Se saa kaiken niin kauniiksi taas,
kaiken niin kauniiksi taas
ja ootan vaan. Sua oottaa saa.
Vaikka oot aikuinen mies,
et piittaa muista mun mielestä tarpeeks.

Syvärin varrella Lotinapeltoa vastapäätä
makasit vedessä varpaat ja haisit niin kuin näätä.
Tuona menneenä kesänä Aunuksessa
jolloin istuimme äijäsi Taunuksessa
Syvärin varrella Lotinapeltoa vastapäätä.
Se oli Syvärin varrella Lotinapeltoa vastapäätä.
Syvärin varrella Lotinapeltoa vastapäätä.
Syvärin varrella Lotinapeltoa vastapäätä.

Sävel ja sanat Jyväskylässä 21.09.1994. Julkaistu Tuhatkaunon cdr-albumilla Kylmää kyytiä (Levyasema Lempi 2001). Laulun aiemmat versiot julkaistu Suonna Konosen kasetilla Kelteisillään (Levyasema Lempi 1995) ja Suonna Konosen mini-cd:llä Balladi avaruussavolaisesta ja muita lauluja (Levyasema Lempi 1995).

Japanin-kone

Säv. & san. Suonna Kononen © manus

Liikkeellä jossain Suomessa,
nykivää liikettä oikeassa silmäluomessa.
Ei kovinkaan vaarallinen,
vaikka ei erityisen seurallinenkaan.

Nähty viimeksi Hauholla,
turvakamerassa tankkasi Hauhon Essolla.
Kohdattaessa pyydetään ohjaamaan
lähimpään sairaalaan.

Joskus mieli lentää lailla Japanin-koneen,
joskus mieli pääsee tuskin Joensuunkaan koneeseen.
Olen oppinut: meitä riittää koneeseen moneen,
koneeseen moneen, koneeseen moneen,
koneeseen moneen.

Huomattiin aamukahvia juodessa:
selvästi vilahti Huomenta Suomessa.
Mikä olikaan lähetyskaupunki?
Pyörikö kenenkään kotivideo?

Ei harmia kenellekään,
toivottavasti ei itsellekään.
Talvea hankkii vääjäämättä kyllä,
pärjääkö vain kesäkamppeet yllä?

Joskus mieli lentää lailla Japanin-koneen...

Alkuidea, sävel ja kertosäe välillä Helsinki-Tallinna 13.03.1999. Lopullinen tekstiversio Suonnansaaressa 21.06.1999. Julkaistu Korpraali Kukkakaalin cdr-albumilla Liikkeellä jossain Suomessa (Levyasema Lempi 1999).

Pieni valssi

(Säv. & san. Suonna Kononen © manus)

Laulelin pienoisen valssin,
pienoisen valssin mä tein
ihan vain itsellein,
ihan vain itsellein.

Puussa näin pienoisen linnun,
pienoisen linnun mä vain.
Se pesii nyt laulussain,
pesii nyt laulussain.

Lintu ja katsoja linnun
ei vielä laulua tee.
Laulua hentoista
tuuli heittelee.

Kirjoitettu Ristiinan Löydössä kesällä 1999. Julkaistu Korpraali Kukkakaalin cdr-albumilta Liikkeellä jossain Suomessa (Levyasema Lempi 1999). Laulun uudempi versio julkaistu Huojuvan ladon mini-cd:llä Kesäheinää (Levyasema Lempi 2009).

Hotelli Moskova

Säv. & san. Suonna Kononen © manus
 
Hotelli Moskova syyskuussa.
Tontun näköinen kerjäläismies
siunaa kulkijat ovensuussa.
Hotelli Moskovan sängyllä
makailen ja katson kattoon
ja pilviin kaupungin yllä.

Ilta on hiljainen Bogoslojessa.
Lepää rauhassa Viktor Tsoi
hiekkaisessa maan povessa.
Yksinäinen auto Sadovajalla...
Metro ryskää Sennajaan
syvällä katujen alla.

Minä milloin liinatukkani nään?
Tuo nainen kääntäisi kuolleenkin pään.
Se on jotakin liian järkyttävää.
Vahvat aineet suonissa kolaa.
Juon votkaa ja Pepsi Colaa.

Hotelli Moskovan kerrosvahti
neuloo ja katsoo telkkaa.
Rauhallinen on yötyönsä tahti.
Baari suljetaan ja luututaan tiski.
Mielessä haukahtaa
Pietarin musta piski.

Yö kietoo vilttiinsä lämpimään.
Minä yössä lippalakkisi nään.

Tartut käteeni, enkä voi jäädäkään.
Kuinka rannat puskevat kurjenmiekkaa.
Herään jaloissa Pietarin hiekkaa.

Ja minä milloin liinatukkani nään...

Syyskuun 1996 Pietarin-matkan inspiroimana Jyväskylässä syksyllä 1996, viimeistely helmikuussa 1998. Julkaistu Korpraali Kukkakaalin cdr-albumilla Korpraali Kukkakaalin puolesta Suonna Kononen & Arto Laitinen (Levyasema Lempi 1999).

Pikkukaupungissa

Säv. & san. Suonna Kononen © manus

Tässä pikkukaupungissa
jälleen hiippailen kuin kissa.
Puistokadut, kapakat,
ratapihat, satamat –
etsin jotain, joka on kadoksissa
tässä pikkukaupungissa.

Ihmiset kävelevät lävitseni,
asuntooni muutetaan.
Löydän levyni divareista,
joku koiraani ulkoiluttaa.

Hautausmaat, hiihtomajat,
lenkkipolut, kahvilat
tässä pikkukaupungissa
muistuttavat: olet pikkukaupungissa.

Tässä pikkukaupungissa
eletään pienissä unelmissa.
Tänä yönä yksi uneksija
seisoo kaupungin rajalla ja
katsoo kajoa kaupungista –
seuraavasta pikkukaupungista.
Kajoa kaupungista –
seuraavasta pikkukaupungista.

Kirjoitettu Jyväskylässä 07.10.1995, viimeistelty 26.11.1996. Julkaistu Suonna Konosen kasetilla Impressionistinen tapa katsella lumihiutaleita (Levyasema Lempi 1997).

Balladi avaruussavolaisesta

Säv. & san. Suonna Kononen © manus

Niin kaunis aamu, kauniimpi kuin aamut muut.
Lehtipuut huutaa vettä, hangaarille astelen.
Lämpöpeitteen nykäisen yltä laitteen hohtavan.
Kuulethan muuntajien vaimeata sirinää.

Vajan rauniot ja pihasauniot jäävät taa.
Teille saatan huiskuttaa.
Olen avaruussavolainen.
Olen avaruussavolainen.

Palkeenkielet housujen, maalitahrat kenkien
haittaa ei, kainalotkin nokkosia kasvaa saa.
Maa on kaunis niin kaukaa, luotaimet ja tekokuut
tanssivat ympärillä niin kuin horsmanhahtuvat.

Kuukävelijäin jäljet ikkunasta näin.
Merta niin loputtomiin, aallot jauhaa.
Olen avaruussavolainen.
Olen avaruussavolainen.

Aamupäivällä
puistonpenkillä.
Aamupäivällä
puistonpenkillä
makaa avaruussavolainen,
makaa avaruussavolainen.

Sävel ja sanat Jyväskylässä 19.08.1994, riffi Jyväskylässä 13.08.1994. Julkaistu Suonna Konosen mini-cd:llä Balladi avaruussavolaisesta ja muita lauluja (Levyasema Lempi 1995). Kappaleen myöhempi versio julkaistu Tuhatkaunon cdr-albumilla Kylmää kyytiä (Levyasema Lempi 2001).

Vanha miilunvartija

Säv. & san. Suonna Kononen © manus

Maailma repii kappaleiksi, maailma hajoittaa –
heitit koukun, ja se tempaisikin sinut mukanaan.
Pikatielle auton ratin taakse pantiin istumaan,
äänen nopeudella taival kehoitettiin taittamaan.

Vanha miilunvartijako ojan takaa tuijottaa?
Tiedät, että hän on siellä – ja hän jaksaa odottaa.
Seisauta jo ajopeli, tiedät kyllä sivutien,
jolta erkanee se polku, joka hänen luokseen vie.

Vanha miilunvartija on varsin vaitonainen mies.
Miksi hommiansa jatkaa, vanhuksena valvoo yössä?
Vanha miilunvartija ei liikaa auo leukojaan.
Tuntuu siltä, ettei aina edes huomaa vierastaan.

Vaan vierellensä istu silti, siihen sopii istahtaa!
Hetken istumisen jälkeen tuskin tahdot noustakaan.
Täkkinänsä taivaan pilvet, valonaan vain valju kuu –
ihmekös tuo, että ihmiset ja aika unohtuu.

Kun tuulet tuovat lentotuhkaa, aallot elohopeaa,
vanha uhkaa kehitystä olemassaolollaan.
”Metsistä jo romput tehtiin, metsät joutaa museoon.
Museossa samoin äijä miilujunsa muistelkoon!”

Vaan vanha miilunvartija ei hievahdakaan kuopaltaan –
tuskin tuumiskelultaan hän muistaa muuta maailmaa.
Unohtuivat laulut, taulut maisemasta maalattiin.
Aika valaa betoniin! Aika vaihtaa asfalttiin!
Aika unohtaa se kaikki, mitä tehdä käskettiin.

Vanha miilunvartija on tänään hyvin väsynyt.
Valvonut on monta yötä, tahtoo levätä hän nyt.
Saata hänet majallensa, päästä hänet lepäämään.
Paina ovi paikallensa, jätä mökki hämärään.

Kirjoitettu Kaavilla 01.07.1995 ja Kuopiossa 06.07.1995. Julkaistu Suonna Konosen mini-cd:llä Balladi avaruussavolaisesta ja muita lauluja (Levyasema Lempi 1995).

Lokakuun lopulla (Nekala & Hatanpää)

Säv. & san. Suonna Kononen © manus
 
”Enää multa puuttuu ensimmäinen Hassinen.”
Kyttälänkatua kanssa levykassien
Hatanpään valtatielle, vasemmalle Nekalaan.
Lokakuun lopulla talvi tekee tuloaan.

Mietittiin arvoitusta keltaisien kirjojen.
Tai mitä on ”heilutus arpisien siipien”?
Syksystä ei voi varmaan kukaan paremmin kirjoittaa.
Lokakuun lopulla talvi tekee tuloaan.

Joit kai jallupullon, se ei tuntunut missään.
No mull’ on aina ollut vähän kestämättömämpi pää.
Aamulla voi vaan mennä puistoon lammen sorsia syöttämään.
Lokakuun loppu. Linnut, lentäkää etelään.

Otin junan Jyväskylään, sinä Kajaaniin,
vai oliko sitten Oulu? Muistelen niin.
Hatanpään valtatielle, Ratinaan ja Nekalaan.
Lokakuun lopulla talvi tekee tuloaan.
Lokakuun lopulla talvi tekee tuloaan.
Lokakuun lopulla talvi tekee tuloaan.

Sävel ja sanat Jyväskylässä 12.09.1993. Julkaistu Suonna Konosen cd-ep:llä Sähkökatkos (Levyasema Lempi 1994). Laulun ensimmäinen versio julkaistu Suonna Konosen kasetilla Kaupungin taivas (Levyasema Lempi 1994).

Nokivasara

Säv. & san. Suonna Kononen © manus

Makaan ihan hiljaa ratapenkalla,
juna kromimalmilastissa
jytistelee ohi, kulkee ohitse
telipyörästöt lonksuen.

Makaan ihan hiljaa ratapenkalla
ja katson ylös taivaaseen,
missä hiirihaukat lekuttelee ympyrää
häviten aurinkoon, en niitä kauaa nää.

Kun kuulen huudon nokivasaran,
niin mietin mikä sinut tänne tuokaan.
Kun kuulen huudon nokivasaran,
niin toivon ettet enää lähtis pois.

Illalla on kylmä, mutta vielä koit
ja kehrääjät hoipertelee.
Syreeneissä saattaa nähdä kiitäjän,
ajan hetken ohi kiitävän.

Eilen satoi vettä, eilen satoi
saavit täyteen alla räystäiden.
Istuin keittiössä, istuin katsellen
kun taivas valui vettä päivän hiljalleen.

Kun kuulen huudon...

Kirjoitettu Lappeenrannassa 09.03.1993. Julkaistu Suuren silmän kasetilla Ikävä on kala (Levyasema Lempi 1993). Laulun ensimmäinen versio julkaistu Suonna Konosen kasetilla Nokivasara – Demo. (Levyasema Lempi 1993).

Kuu valehtelee

Säv. & san. Suonna Kononen © manus

Sisälle sun asuntoon,
sun akvaarios haihduttama vesihöyry
silmälasit huuruun saa (kokonaan).
Sisälle sun huoneeseen,
sun mäyräkoirat pyörii jaloissa,
ne haluis pitää sinut itsellään (niin sä sen näät).

Tänä yönä kuu on matalalla
näyttäen suuremmalta kuin koskaan,
tiedä en, koska kuu valehtelee,
K:sta saattaa tulla P, kuu valehtelee.

Pelataan shakkia,
minä voitan, sinä mökötät
ja siksi me pelataan uudestaan (voitat taas).
Ulkona tuulee vaan,
lumi lentää yli järvenselän
kinostuen pieniin laineisiin (vai luulet niin).

Tänä yönä kuu...

Tänä yönä kuu...

Kirjoitettu Jyväskylässä 10.11.1992. Julkaistu Suuren silmän kasetilla Ikävä on kala (Levyasema Lempi 1993). Laulusta julkaistu myöhempiä versioita Suonna Konosen cd-ep:llä Sähkökatkos (Levyasema Lempi 1994) ja Tuhatkaunon levyllä Huojuvan talon laulukirja (Pilfink Records 2004).