Rinne-levyn laulujen taustaa
Avaan Rinne-levyn kansivihossa levylle valikoituneiden runojen taustaa. Tälle sivulle olen puolestani koonnut mietteitä levyn musiikkipuolesta. Kaikkinensa voi kai sanoa, että levy heijastelee kollaasinomaisesti levyhyllyäni ja nuoruuteni musiikillisia rakkauksia: protestifolkkia, laulaja-lauluntekijä-musiikkia, countrya...
Rinteen epookin ratkaisu olisi ollut lähestyä tekstejä Ristilukki-Kesäillan valssi-tulokulmasta, mutta itse näin levyn ideana sukupolvien ja heidän omien vaikutteidensa kohtaamisen. Levyhän, kuten Rinteen kirjallinen tuotanto yleensäkin, on muutenkin hyvin dialoginen: menneisyys-tulevaisuus, hyvä-paha, Jumala-Saatana, alhainen-ylevä, pohjoinen-etelä, luonto-teknos... Rinne allekirjoitti versioni, kun ensimmäiset sävellykseni vuonna 1994 julkaisin, ja siitä olen tietysti iloinen.
Kun 90-luvun Rinne-kasettieni henki oli "mies ja kitara", bändisovituksiin ja -toteutuksiin en silloin kyennyt, on uudella levyllä luvassa kuulijalle tukku yllätyksiä. Mietin levynkanteen samanlaista ohjetta kuin Lou Reedin New Yorkissa, "It's meant to be listened to in one 61 minutes sitting as though it were a book or a movie", mutta jätin kuitenkin alleviivaamatta. Tunnin mittainen kuunnelma tai radio-ohjelmahan levy on, "Radio Rinne", jonka ensimmäinen kappale on...
KUUSAMON KOSKET
Sävellys vuodelta 1994. Ylevä teksti pani etsiytymään ylevän melodian jäljille. Mietin kappaleen toteutusta Rinteelle pianolla, mutta akustinen kitara oli avauskappaleelle luontevampi, enemmän koko levystä kertova ratkaisu. Samanhenkiseen kantaaottavan folkhymnin tyylilajiin palasin laulussa Jättäkää Pohjois-Karjalan uraani minne se kuuluu (Folkswagenin levyllä Atomiveisuja), joka on Kuusamon koskille ja Maan lapsen rukoukselle selkeä sisarkappale.
SAMMALENNOSTAJA
Kun helmikuussa 2002 sain Joensuuhun puhelun ukin kuolemasta, otin "Atomipommin" käsiini. Sammalennostaja sai sävelen Aavarannantien keittiönpöydän ääressä, kitara sylissä. Esitin kappaleen hautajaisissa. "Veistelen lauseita kirveellä" -hengessä tällaisen laulun lopputulos ei saanut olla levyllä liian puleerattu. Mies ja sähkökitara -tyylilaji viittaa nuoren Billy Braggin musiikkiin.
SULOISIN TUOKSU
Sävellys vuodelta 1994, alkuperäisellä kasettijulkaisulla nimenä oli vielä Rinteen vanhahtava työnimi 1930-luvulta, Runolle. Levyn puhtaimmin country-estetiikkaa henkivä kappale, jonka etiketissä voisi lukea Huojuva lato, Ilkka Vartiainen soittaa pedal steel -kitaralla tyylikkään vanhanaikaisen soolon. Jos nykyradio innostuisi jostain Rinteen kappaleesta, se voisi olla tämä.
HERRAT
Sävellys vuodelta 1994. Pieni laulelmanomainen ralli, jonka sovitus "6- ja 12-kieliset akustiset kitarat, haitari, basso ja stemmalaulu" viittaa vahvasti vanhaan Tuhatkauno-yhtyeeseeni.
MAAN LAPSEN RUKOUS
Sävellys vuodelta 1994. Gospel-henkinen, hiljainen kappale. Lopun olisi voinut kasvattaa seurakuntakuorolla isommaksi, mutta Rinne-estetiikkaan sopii "puolet pois".
KITKAJÄRVEN PINNALLA
Rinteen oma mukaelma kansanlaulusta Humalamäen sillalla. Yksi Rinne-levyn helmistä, ei vähiten Aapo Ruuttusen loistavien stemmojen ja Ykä Vähäkallion kontramaisen basson ansiosta. Kappaleen olisi voinut pidentää välisoittojen ja soolon avulla, mutta Jethro Tullin Aqualungista (Cheap Day Return, Wond'ring Aloud) ja Neil Youngin After The Goldrushista (Cripple Creek Ferry) alkaen olen pitänyt lyhyistä miniatyyrikappaleista, jollaisia olen sitten itsekin yrittänyt ripotella omille tekeleilleni ensimmäisestä demokasetista alkaen.
HENGEN MYSTEERI
Oma RR-suosikkini. Sävellysvuonna 1994 tuoreen Neil Youngin Sleeps With Angels -levyn vaikutusta kuultavissa melodiassa ja mietteliäässä tunnelmassa. Ajattelin Rinteelle yksinkertaista bändisovitusta Bob Dylanin John Wesley Hardingin tyyliin, akustinen kitara, basso ja rummut, mutta Tapio Kojolla ja Ykä Vähäkalliolla oli päällesoittoehdotuksia, jotka nostivat kappaleen uuteen potenssiin. Ville Lehtovaaran rummutus, sydämenlyönteineen, on fantastista. Tällaista musiikinteko on parhaimmillaan, kuuntelua, ideoiden kopittelua, yhteistyötä.
KYMMENEN VANGITUN VIRRAN MAA
Rinteen irvokas parodia maakuntalaulu Kymmenien virran maasta olisi ollut korni siistinä mieskuorosovituksena. Sain kapakan nurkkapöytään (täytyyhän Uudella Koillismaalla kapakkakin olla!) hyvää seuraa Pekka Myllykoskesta ja Tapio Kojosta.
IKIMETSÄN PUUT
Alhainen-ylevä-leikkauksella Samoja paskiaisia -runosta pianoballadiin. Sävellys vuodelta 2012, jolloin ryhdyin Rinne-levyä kokoamaan - kappaleita oli pöytälaatikossa valmiiksi albumillinen, mutta halusin tehdä vielä yhden. Yhden lempilevyni, Jim Pembroken Party Upstairsin vaikutusta sovituksessa, jossa piano ja säröinen sähkökitara keskustelevat. Äänitimme flyygelin Nurmes-talon Hannikaisen salissa. Steinwayllä soittamisen jälkeen kotipiano tuntuu aika köykäiseltä.
EN MAALAA PIRUA SEINÄLLE
Sävellys vuodelta 1994. Halusin 90-luvun Aika kuunnella -kaseteilta yhden äänityksen mukaan Rinteelle, ja valinta kääntyi tähän kappaleeseen, jolla Korpraali Kukkakaali -yhtyeen Arto Laitinen soittaa mainiosti urkuja. Saatiin levylle mukaan parikymppisten nuorta kiihkoa...
HIRMULISKOJEN AIKAA
Sävellys vuodelta 1994. Rinne-levyn leikkisin sovitus. Referensseinä Vaaralliset Lelut -yhtye, Beckin Loser, Jukka Gustavsonin radiofoniset kappaleet ja J. J. Calen rytmikoneen kanssa tekemät kotistudioäänitykset. Väliosaan Jimmy Pagen DADGAD-kitaraa ja basso-osuuteen Ykälle pyyntö "vähän Red Hot Chili Peppersin Fleaa". Ykä kommentoi, että pitäisikö meidän kuitenkin tehdä musiikkia, jota osataan, mutta lähti leikkiin mukaan.
ON AIKA KUUNNELLA
Sävellys vuodelta 1994. Oli Rinteen oma suosikki säveltelyistäni. Painava ja alakuloinen teksti ei vaatinut tulkintaan tai sovitukseen yhtään kommervenkkejä. Sanat, muutama sointu ja kitaranraapaisu riittävät.
ANNA MINULLE ATOMIPOMMI
Sävellys vuodelta 1994. Kerrostin akustisia, sähköisiä ja akustisesti äänitettyjä sähkökitaroita normaalissa, DADGAD- ja modaalinen D -vireissä, joista Ykä miksasi tämän kasvihuoneilmiön lailla painostavan teoksen. Uhkarohkeana esikuvana Neil Youngin ja Daniel Lanois'n Le Noise -levyn kaikuvat kitaravallit. Electro-Harmonixin Memory Man Deluxe -efektillä luotu koliseva feedback liittyy Ykän askartelemaan äänimaisemaan, jonka päälle Pentti Fagerholm lukee Koillismaan Kimalaja -runon.
MAASTA SINÄ OLET TULLUT...
...on Hyvästi ihana Maa... -kappaleen intro, jonka päälle Pekka Myllykoski lukee Rinteen uforismin Kiitos ihana Maa -kirjasta ennen Hyvästi ihana Maa -loppurunoa. 90-luvulla ensilevyttäessäni en hoksannut, kuinka hyvin kaksi tekstiä sopivat yhteen.
HYVÄSTI IHANA MAA...
Sävellys vuodelta 1994. On kosminen sattuma, kuinka samanhenkinen tämä teksti on kuin Wigwamin Being-albumin päättävä Maestro Mercy (Goodbye Dear Mother Earth). Rinne ei tosiaankaan seurannut rock-kulttuuria tai puhunut englantia... Wigwam-yhteydestä on viite sävellyksessä - tämäkin on kolmejakoinen. Sovitukseen halusin lennokkuutta, Van Morrisonin Astral Weeksin pyrähtelyä ja kirmailua, iloa paluusta paratiisiin. Muusikot saivat ideasta kiinni ja raita päättää Rinteen fantastisesti.
Levyn lopussa on vielä lyhyt taltiointi automatkalta 23.06.1999 Kuusamon kirkolta Suonnankylään, Kitkan rantaan. Taitoimme matkan ukin punaisella tippa-Renulla, "Tammalla", joka tuolloin palveli häntä jo kolmatta vuosikymmentä. Sen verran oli muuttunut, että minä istuin nyt kuskin penkillä.
Tämän reissun Kuusamon talvikodin ja Suonnansaaren kesäkodin välillä Rinne taittoi eläessään tuhansia kertoja. Tällä kertaa kysyin lupaa matkan taltiointiin digitaalinauhurillani, jolle ukki sitten tarinoi mietteitään ja muistoja maisemista tien varrelta. Ehkä joskus koko 55-minuuttisen reissun julkaisu, nyt katkelma saa toimia loppuakordina levylle.
|
